Ilmasto ei kiitä ahdistuksesta vaan teoista

Ilman ihmisiä ei olisi nykyisen kaltaista ilmastonmuutosta, eikä ilman ihmisiä voida hillitä ilmiön pahenemista. Ilmastonmuutos tarvitsee tekoja, ja se on tiedetty jo kauan. Miksi ollaan kuitenkin edelleen tilanteessa, jossa ihmisiä kannustetaan siirtymään sanoista tekoihin? Tekojen yhteydessä puhutaan paremmasta ruokavaliosta, kulutuksesta ja liikkumisesta. Samaan aikaan väestönkasvu ja saasteet ovat muualla kuin Suomessa kestämättömällä tasolla. Mitä me muka voimme tehdä? 

Ensimmäinen askel on sitoutua tekoihin, aluksi vaikka yhteen tekoon. Kenenkään ei tarvitse huolehtia kenenkään muun valinnoista kuin omistaan. Vaikka muiden maiden tilanne voi huolettaa, ja syystäkin, ei niihin voi kuitenkaan vaikuttaa. Omiin valintoihin sen sijaan voi, ja helposti. Pienetkin teot merkitsevät ja vievät kohti parempaa. Ilmastonmuutosta vastaan voi taistella vain, jos liikkeelle saa paljon ihmisiä, ei niinkään silloin, jos vain harvat tekevät suuria tekoja. Sen takia on välttämätöntä siirtyä sanoista tekoihin ja siirtää kaikki hyvät ajatukset, tai edes osa niistä, myös toiminnaksi. Kuinka tässä voisi onnistua? 

Ilmastoasiaa tulee nykyään paljon mediasta, ja yhden suomalaisen panos voi tuntua pieneltä. Mitä väliä on kertakäyttöastioiden välttämisellä, kun Etelä-Amerikasta kaadetaan päivittäin sademetsää? Tai mitä oma pyöräily vaikuttaa ilmaston tilaan, kun maailman suurkaupungit ovat edelleen täynnä saastuttavia tehtaita ja autoja? Missä vain asiassa voi tulla mitta täyteen, mutta toivottavasti ei tässä. On tärkeää ymmärtää, että ilmastonmuutoksen hillintä ei ole mikään ohimenevä trendi, vaan elintärkeä asia nyt, ja vielä tärkeämpi tulevaisuudessa. Emme saa väsyä tekemään parempaa maailmaa. 

Samalla kun kerrotaan, miten elämää voisi elää ympäristöystävällisemmin, täytyy olla varovainen, ettei häädetä ketään pois. Olisi muistettava, että ihminen voi tehdä edelleen paljon ilmaston hyväksi, vaikka hän lentäisikin ulkomaanmatkoja. Ihmisten arjessa on varmasti monia asioita, joita voisi muuttaa ympäristöystävällisimmäksi, vaikka se ei lentäminen olisikaan. Parempia ratkaisuja tehdäkseen ei tarvitse suoraan mennä toiseen ääripäähän, jossa ei ole toki itsessään mitään vikaa. Ruokavalion ei tarvitse heti olla vegaaninen, vaan siihen voi lisätä kasviksia, tai viikkoon voi ottaa yhden täysin vegaanisen päivän. Kun tavoitteet ovat realistisia, ne on helpompi toteuttaa. Yksityisautoilua ei tarvitse ilmastoahdistuksen keskellä lopettaa kokonaan, vaikka haluaisikin parantaa omia liikkumistottumuksiaan ja vaikkapa lisätä bussilla ja kimppakyydillä kulkemista. Jos joku pohtii ekologisempaa vaatteiden kulutusta, hän ei luultavasti innostu uudistamaan ostotottumuksiaan ainakaan, jos joku kertoo, kuinka “tämä ja tuo on väärin ja epäekologisesti tehty”. 

Usein ilmastonmuutoksen yhteydessä kysytään, mitä me sanomme lapsenlapsillemme, kun he kysyvät, miksemme tehneet silloin mitään, kun olisimme voineet. Se on hyvä kysymys, ja se, onko siihen hyviä vastauksia, taitaa olla ilmeistä. Siinä kohtaa on turha selittää kasvisruokavalion vaikeudesta, puhtaan energian kalleudesta tai julkisen liikenteen hitaudesta. Heidän maailmassaan yleistyneet myrskyt aiheuttavat vaikeuksia, merenpinnan yläpuolella olevasta maasta on tullut kultaa kalliimpi miljoonille ilmastopakolaisille ja saasteet valtaavat alaa nopeammin kuin koskaan. Tällaisten sanojen ei ole tarkoitus ahdistaa ketään, vaan herättää ajattelemaan ja tekemään. Ei se ole meidän taakkamme toimia, vaan mahdollisuutemme ja tärkeä velvollisuutemme. 

Kun alettiin puhua ensimmäisiä kertoja kierrätyksestä, joku saattoi suhtautua siihen samalla tavalla kuin jotkut nyt kasvisruokavalioon. Kyse ei ollut kuitenkaan silloin eikä se ole nytkään pienen piirin villityksestä, vaan asiasta, johon jokaisen soisi ryhtyvän. Myöhemmin tulevaisuudessa sitä ei edes ihmetellä, jos kyseenalaistetaankaan. Pienissä teoissa, kuten karkkipaperin roskiin heittämisessä, ei ole edes kyse pelkästään seurauksista, vaan merkityksestä ja viestistä. Nurmikolla lojuva roska ei heilauta ilmastoa tai ympäristöä suuntaan eikä toiseen, mutta roskien roskiin huolehtiminen viestii vastuullisuudesta ja ymmärryksestä, että ilman tätä vastuullisuutta näitä “muutamia” roskia olisi luonnossa jo aika monta. Ympäristöystävälliset teot heijastelevat arvojamme ja toivottavasti kannustavat muita mukaan. 

Ylen nettisivuilla oli juttu joensuulaisista nuorista ja lapsista, jotka olivat koulussa istumisen sijaan marssineet ilmaston puolesta. Heillä oli kova tarve ja halu vaikuttaa, mutta kaupungin kansanedustajaehdokkaita tai päättäjiä ei sen sijaan mielenosoituksessa näkynyt - kutsusta huolimatta. Olisikin tärkeää, että aikuiset kuuntelisivat nuoria. Nuorilla voi olla uusia näkökulmia asioihin, ja joskus jopa enemmän tietoa. Juttuun haastatellut nuoret kertoivat esimerkiksi pyöräilevänsä, välttävänsä lihansyöntiä ja toivovansa keskustaa vain jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käyttöön. Kaikki lähtee pienistä teoista, mutta jonkun on tehtävä ne. 

Maailmassa on ennenkin ollut ilmastonmuutoksia, mutta nykyinen on ainut, joka johtuu ihmisen toiminnasta. Voin kuitenkin kertoa tämän: pahinta mitä ilmastolle voi tapahtua eivät ole ihmiset, merien jättimäiset muovipyörteet tai edes fossiiliset polttoaineet. Pahinta on toivottomuus. Se jarruttaa ihmistä, kiinnittää vanhoihin tapoihin ja sumentaa merkityksen merkityksellisiltäkin asioilta. Kun ihmisiltä katoaa toivo, mittakaava asioiden välillä kasvaa suhteettoman suureksi. Miksi välttää ruokahävikkiä, kun samaan aikaan sitä tulee muualla maailmassa tolkuttomia määriä? Siksi, että olet sitten tehnyt sen. Jokainen teko ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi merkitsee. 

Joten toimimallako saamme paremman maailman? Kyllä, mutta on hyvä muistaa, että meillä on jo nyt parempi maailma, ja teoilla voimme ylläpitää sitä. Parempi maailma ei ole kaukainen unelma, utopia, jonka eteen on raadettava. Meillä on jo nyt ihmeellinen ja kaunis planeetta, josta meidän on pidettävä huolta. Aloitetaan teot sen hyväksi jo tänään, pienin askelin. Ja pitäen toivoa yllä. 

Hanna-Tuulia Haavisto