Ilmasto ei kiitä ahdistuksesta vaan teoista
Ilman
ihmisiä ei olisi nykyisen kaltaista ilmastonmuutosta, eikä ilman
ihmisiä voida hillitä ilmiön pahenemista. Ilmastonmuutos tarvitsee
tekoja,
ja se on tiedetty jo kauan. Miksi ollaan kuitenkin edelleen
tilanteessa, jossa ihmisiä kannustetaan siirtymään sanoista tekoihin?
Tekojen yhteydessä puhutaan paremmasta ruokavaliosta, kulutuksesta ja
liikkumisesta. Samaan aikaan väestönkasvu ja saasteet ovat muualla kuin
Suomessa kestämättömällä tasolla. Mitä me muka voimme tehdä?
Ensimmäinen askel on sitoutua tekoihin, aluksi vaikka
yhteen tekoon. Kenenkään ei tarvitse huolehtia kenenkään muun
valinnoista kuin omistaan. Vaikka muiden maiden tilanne voi huolettaa,
ja syystäkin, ei niihin voi kuitenkaan vaikuttaa. Omiin valintoihin sen
sijaan voi, ja helposti. Pienetkin teot merkitsevät ja vievät kohti
parempaa. Ilmastonmuutosta vastaan voi taistella vain, jos liikkeelle
saa paljon ihmisiä, ei niinkään silloin, jos vain harvat tekevät suuria
tekoja. Sen takia on välttämätöntä siirtyä sanoista tekoihin ja siirtää
kaikki hyvät ajatukset, tai edes osa niistä, myös toiminnaksi. Kuinka
tässä voisi onnistua?
Ilmastoasiaa tulee nykyään paljon mediasta, ja yhden suomalaisen panos voi tuntua pieneltä. Mitä väliä on kertakäyttöastioiden välttämisellä, kun Etelä-Amerikasta kaadetaan päivittäin sademetsää? Tai mitä oma pyöräily vaikuttaa ilmaston tilaan, kun maailman suurkaupungit ovat edelleen täynnä saastuttavia tehtaita ja autoja? Missä vain asiassa voi tulla mitta täyteen, mutta toivottavasti ei tässä. On tärkeää ymmärtää, että ilmastonmuutoksen hillintä ei ole mikään ohimenevä trendi, vaan elintärkeä asia nyt, ja vielä tärkeämpi tulevaisuudessa. Emme saa väsyä tekemään parempaa maailmaa.
Samalla
kun kerrotaan, miten elämää voisi elää ympäristöystävällisemmin, täytyy
olla varovainen, ettei häädetä ketään pois. Olisi muistettava, että
ihminen voi tehdä edelleen paljon ilmaston hyväksi, vaikka hän
lentäisikin ulkomaanmatkoja. Ihmisten arjessa on varmasti monia asioita,
joita voisi muuttaa ympäristöystävällisimmäksi, vaikka se ei lentäminen
olisikaan. Parempia ratkaisuja tehdäkseen ei tarvitse suoraan mennä
toiseen ääripäähän, jossa ei ole toki itsessään mitään vikaa.
Ruokavalion ei tarvitse heti olla vegaaninen, vaan siihen voi lisätä kasviksia, tai viikkoon voi ottaa yhden täysin vegaanisen päivän. Kun tavoitteet ovat realistisia, ne on helpompi toteuttaa. Yksityisautoilua
ei tarvitse ilmastoahdistuksen keskellä lopettaa kokonaan, vaikka
haluaisikin parantaa omia liikkumistottumuksiaan ja vaikkapa lisätä
bussilla ja kimppakyydillä kulkemista.
Jos joku pohtii ekologisempaa vaatteiden kulutusta, hän ei luultavasti
innostu uudistamaan ostotottumuksiaan ainakaan, jos joku kertoo, kuinka “tämä ja tuo on väärin ja epäekologisesti tehty”.
Usein
ilmastonmuutoksen yhteydessä kysytään, mitä me sanomme
lapsenlapsillemme, kun he kysyvät, miksemme tehneet silloin mitään, kun
olisimme voineet. Se on hyvä kysymys, ja se, onko siihen hyviä vastauksia, taitaa olla ilmeistä. Siinä
kohtaa on turha selittää kasvisruokavalion vaikeudesta, puhtaan
energian kalleudesta tai julkisen liikenteen hitaudesta. Heidän
maailmassaan yleistyneet myrskyt aiheuttavat vaikeuksia, merenpinnan
yläpuolella olevasta maasta on tullut kultaa kalliimpi miljoonille
ilmastopakolaisille ja saasteet valtaavat alaa nopeammin kuin koskaan. Tällaisten sanojen ei ole tarkoitus ahdistaa ketään, vaan herättää ajattelemaan ja tekemään. Ei se ole meidän taakkamme toimia, vaan mahdollisuutemme ja tärkeä velvollisuutemme.
Kun
alettiin puhua ensimmäisiä kertoja kierrätyksestä, joku saattoi
suhtautua siihen samalla tavalla kuin jotkut nyt kasvisruokavalioon.
Kyse ei ollut kuitenkaan silloin eikä se ole nytkään pienen piirin
villityksestä, vaan asiasta, johon jokaisen soisi ryhtyvän. Myöhemmin
tulevaisuudessa sitä ei edes ihmetellä, jos kyseenalaistetaankaan.
Pienissä teoissa, kuten karkkipaperin roskiin heittämisessä,
ei ole edes kyse pelkästään seurauksista, vaan merkityksestä ja
viestistä. Nurmikolla lojuva roska ei heilauta ilmastoa tai ympäristöä
suuntaan eikä toiseen, mutta roskien roskiin huolehtiminen viestii
vastuullisuudesta ja ymmärryksestä, että ilman tätä vastuullisuutta
näitä “muutamia” roskia olisi luonnossa jo aika monta.
Ympäristöystävälliset teot heijastelevat arvojamme ja toivottavasti
kannustavat muita mukaan.
Ylen
nettisivuilla oli juttu joensuulaisista nuorista ja lapsista, jotka
olivat koulussa istumisen sijaan marssineet ilmaston puolesta. Heillä
oli kova tarve ja halu vaikuttaa, mutta kaupungin
kansanedustajaehdokkaita tai päättäjiä ei sen sijaan mielenosoituksessa
näkynyt - kutsusta huolimatta. Olisikin tärkeää, että aikuiset
kuuntelisivat nuoria. Nuorilla voi olla uusia näkökulmia asioihin, ja
joskus jopa enemmän tietoa. Juttuun haastatellut nuoret kertoivat
esimerkiksi pyöräilevänsä, välttävänsä lihansyöntiä ja toivovansa
keskustaa vain jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käyttöön. Kaikki
lähtee pienistä teoista, mutta jonkun on tehtävä ne.
Maailmassa
on ennenkin ollut ilmastonmuutoksia, mutta nykyinen on ainut, joka
johtuu ihmisen toiminnasta. Voin kuitenkin kertoa tämän: pahinta
mitä ilmastolle voi tapahtua eivät ole ihmiset, merien jättimäiset
muovipyörteet tai edes fossiiliset polttoaineet. Pahinta on
toivottomuus. Se jarruttaa ihmistä, kiinnittää vanhoihin tapoihin ja
sumentaa merkityksen merkityksellisiltäkin asioilta. Kun ihmisiltä
katoaa toivo, mittakaava asioiden välillä kasvaa suhteettoman suureksi.
Miksi välttää ruokahävikkiä, kun samaan aikaan sitä tulee muualla
maailmassa tolkuttomia määriä? Siksi, että olet sitten tehnyt sen.
Jokainen teko ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi merkitsee.
Joten toimimallako saamme paremman maailman? Kyllä, mutta on hyvä muistaa, että meillä on jo nyt parempi maailma,
ja teoilla voimme ylläpitää sitä. Parempi maailma ei ole kaukainen
unelma, utopia, jonka eteen on raadettava. Meillä on jo nyt ihmeellinen
ja kaunis planeetta, josta meidän on pidettävä huolta. Aloitetaan teot
sen hyväksi jo tänään, pienin askelin. Ja pitäen toivoa yllä.
Comments
Post a Comment