Lahjaksi jotain jonka voi säilyttää sydämeen

     

Kuva: Nea Salo

Lahjat ovat erottamaton osa joulua, tuota hyvän tahdon juhlaa. Aaton lähestyessä tulee kuitenkin kiire kauppoihin haalimaan vuoden hittileluja ja riipimään hyllyiltä kaikkea lumisadepalloista leivänpaahtimiin. Lahjojen antamista ja saamista odotetaan suurella innolla, ja kauppojen sopii odottaa suurinta sesonkia. Lahjapaperiin, jota sitäkin kuluu rullakaupalla, kääritään valtavat määrät tavaraa. Onko se kaikki tarpeellista? Monia ahdistaa kauppojen runsaudenpula. Kaikki mahdollinen on ostettavissa, mutta mistä tietää, mitä lahjan saaja tarvitsisi? Monilla on jo kaikkea, ja mielenkiinnon kohteet muuttuvat. Lahja olisi löydettävä, mutta mitään turhaa ei tahtoisi ostaa.

Kovin hankalaa, mutta kuvio toistuu joka joulu. Miksi? Koska olemme kasvaneet perinteeseen, jossa jouluun kuuluvat lahjat. Lahjat, jotka ovat poikkeamatta esineitä. Pitkään tätä ei sen kummemmin kyseenalaistettu, tuskin ajateltiinkaan. Klassinen kuva jouluaatosta sisälsi poikkematta lahjapinon. Tuo lahjapino lupaa näkijälleen iloa ja riemua, hyötyä unohtamatta. Sukupolvet, joilla ei ole ollut kaikkea, ovat nähneet lahjoissa onnen salaisuuden. Vauraimmat yhteiskunnat ovat rakentuneet tuolle ikiaikaiselle kaipuulle saada uusia tavaroita. Uusien asioiden ja erityisesti uusien tavaroiden ihannointimme on varmastikin universaali ilmiö. 

Ensi kertaa historiassa elämme ajassa, jossa uusi tavara ei olekaan lahja. Siitä on tullut suorastaan kirous. Kaupallistunut joulu on tarttunut uuden tavaran kaipuuseemme ja saanut meidät näkemään tavaran uudella tavalla. Joululahjat tuovat iloa saajalleen, sitä ei voi kukaan kiistää. Kaikki ne tavarat saavat silmämme hohtamaan ja lämmön saapumaan sydämiimme - sellaista tapahtuu, kun luomme johonkin tunnesiteen. Mutta miksi meidän tulisi sitoa itseämme ja tunteitamme tavaroihin, joiden arvo katoaa? Miksemme ostaisi lahjoja, jotka kantavat huomiseen? Lahjoihin, jotka keskittävät tunteemme oikeisiin asioihin. Kulutustietoisuuden kasvaessa alamme ymmärtää, ettei nykypäivänä aineellinen ole kestävää. 

Osta tänä jouluna jotain aineetonta. Se voi olla jotain yksinkertaista, kuten lupaus yhteisestä ajasta tai oman kädentaidon opettamisesta. Muistot lämmittävät mieltä viemättä ollenkaan tilaa kaapeista. Osta siis jotain, mitä voi säilyttää sydämessä; elokuva- tai ravintolailta, huvipuistopäivä. Osta jotain, joka takaa elämyksen; museokortti, konserttilippu tai kielikurssi tai digilehti. Osta jotain, joka säilyttää ja lisää hyvää; pala ikimetsää tai lahjoitus hyväntekeväisyyteen. Voit antaa toiselle lahjaksi tiedon siitä, että hän on lahjoittanut jollekin maailmassa koulutarvikkeet, puhdasta vettä tai puuntaimen. Voimme huomata, että joskus antaminen tuo suuremman ilon kuin saaminen. Aineettomat joululahjat ovat eettinen ja ympäristöystävällinen valinta. Ne todistavat, että vaikka suhteemme tavaroihin muuttuu, lahjojen taika ei katoa.

Hilja-Maria Haavisto